Entisöintimielisesti huonekaluja kunnostava Ville Lampi on pähkäillyt erilaisten mööpeleiden ihmeitä vuodesta 2002. Yrityksen logossa ja leimasimessa on maininta tuurista ja taidosta, vähän vitsikkäästikin, mutta Lampi on vuosien varrella huomannut, että vaikka kyse olisi teollisesti tehdyistä huonekaluista, kahta täysin samanlaista mööpeliä ei voi kunnostaa tismalleen samalla tavalla. Tarvitaan aisteja, taitoa ja välillä sitä tuuriakin.
Huonekalujen entisöinti on käsityötä, josta on paljon erilaisia näkemyksiä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa lähestyä vanhaa kalustetta, sillä jokainen alalla toimiva ammattilainen on oppinut omat kikkakolmosensa erilaisten vaurioiden korjaamiseksi. Usein asiakas saattaa pyytää talonpoikaisen kalusteen maalaamista aina muodikkaalla valkoisella maalilla. Entisöijän tehtävä ei ole tuomita eikä moralisoida, vaikka päällemaalauksella menetettäisiinkin arvokasta alkuperää ja patinaa.
Asiakas päättää huonekalunsa ilmeen, sillä ne ovat osa hänen arkeaan, verstaalla mööpelit käyvät vain vierailulla. Rehellinen pitää silti olla, niin asiakkaalle kuin itselleen.
– Heittäydyn hankalaksi siinä kohtaa, jos minua pyydetään valkolakkaamaan esimerkiksi 1920-luvun kirjoituspöytää, Lampi naurahtaa ja perustelee virnistellen hankaluuttaan sillä, että hän ei ole vielä törmännyt huonekaluun, johon moinen lakkaus sopisi.
Ja entisöijä alkaa samantien miettiä, mihin kaikkeen valkoinen sävy oikeasti kuitenkin sopii. Jopa Artekin 1930-luvun kalusteisiin säväys valkoista suorastaan tuntuu kuuluvan kuvaan.
Ovikellon kilahtaminen verstaalla aloittaa aina uuden seikkailun.
Entisöijän ja kunnostajan urallaan Lampi on törmännyt huikeisiin huonekaluihin ja vielä huikeampiin tarinoihin tavaroiden taustalla.
Eräs renginkaappi oli täynnä kauniilla käsialalla kirjoitettuja kirosanoja. Perimätieto ja arvaukset viittasivat siihen, että kirjoittaja oli hyödyntänyt arestissa ollessaan löytämäänsä lyijykynää ja tarinan alustaksi kaappipolon oven sisäpuolta.
– Vanhan satukirjan tapaan ensimmäinen kirjain oli piirretty kauniisti mutta voi sentään, mitä manausta oveen oli raapusteltu, Lampi päivittelee.
Vanhojen tekijöiden innoittamana Lampi piilottaa toisinaan kunnostamiinsa huonekaluihin salaviestejä, ne ovat viestejä tulevien sukupolvien kunnostajille. Onpa mööpeleihin merkitty joskus jopa suuria maailmantapahtumia, ehkä uutinen yllättää joskus vuosikymmenten jälkeen Lammen manttelinperijän. Viestit ovat visusti piilossa huonekalujen sisällä niin, että ne todella pysyvät ammattikunnan sisäisinä tervehdyksinä.
– Olenpa kerran kirjoittanut päivämäärän perään, että "sataa niin perkeleesti", myös sormeen viilletystä haavastakin taisin yhteen kaappiin runoilla jotain. Herkkiä hetkiäkin mööpeleiden piiloihin olen kätkenyt, esikoispojan syntymän taltioin tippa linssissä, Lampi kertoo.
Jokaisessa taloudessa on kolme- tai neljä jalkaisia kapistuksia, joita myös pöydiksi kutsutaan. Lammen verstaalla on piipahtanut elämää nähneitä ruokailun ja runoilun alustoja joka lähtöön. Pois on siistitty kipakamman mukulan haarukanvarpaita, iltajuhlien tupakanpainalluksia, vanhimmissa kalusteissa näkyy jopa, missä kohtaa pöytää on väki eniten nojaillut kyynärpäihinsä.
– Pöytiä on hauska tehdä, koska samaan aikaan joudun taiteilemaan kestävyyden hakemisessa, pöydänhän pitää kestää lähestulkoon tanssimista. Toisaalta täytyy säilyttää herkkyys pintojen olemuksessa, Lampi sanoo ja lisää, että budjettihan on yleensä yksi urakassa mukana oleva reunaehto.
Yksi mieleenpainuvimmista kansista oli tulipalosta pelastuneen pöydän kansi. Noki, vesi ja kuumuus yhdessä tai erikseen olivat jättäneet pöytään pitsiliinan, saksien ja veitsen silhuetit. Niitähän ei tietenkään pitänyt poistaa eikä piilottaa, sen sijaan esineiden kuvat piirtyivät entisöijän mieleen pysyviksi muistoiksi.
Jos pöydissä on oma jännityksensä, kaappien kanssa entisöintityö on aivan oma lukunsa. Liitokset yllättävät, rakenteet hämmästyttävät ja voi mahdoton, mitä kaikkea kaappiin on pystyttykin piilottamaan, entisöijä huokailee.
– Eräs asiakas toi laitettavaksi kartanotyylisen kaappinsa. Kun sitten kaappia ruvettiin kunnostamaan, paljastui salalokero. Ja toinen. Ja kolmas. Lopulta lokeroita löytyi peräti kolmetoista, Lampi muistelee.
Sitä yllätystä oli hauska kertoa myös asiakkaalle. Kaapin arvo nousi ainakin hänelle,koska tarinaan tuli uusi käänne.
– Ainoa harmitus oli, että joka ikinen lokero oli tyhjennetty. Mutta mehän vain voimme miettiä, mikä kunkin salalokeron alkuperäinen tarkoitus olikaan. Kätkettiinkö sinne arvotavaroita, salaisia rakkauskirjeitä tai kieltolain aikaan vaikka piilopullo.
Kaapit ovat kunnostajan näkökulmasta jopa työläitä tehdä, ainakin tietää mööpelivalssia tanssineensa kun pyörittelee pajalla satavuotiasta ja -kiloista yksilöä. Entisöijä on erityisen ilahtunut siitä, että vanhoja kaappeja on otettu rohkeasti aivan eri käyttöön.
– Käytettävyyttäkin pystytään verstaalla muokkaamaan, jos vaikka alalokero ei olekaan toimivin ratkaisu tai ovet avautuvat konstikkaasti. Kookkaasta renesanssikapistuksesta muuteltiin mittoja vähän joka suuntaan ja lopulta kaluste aloitti uuden elämänjakson modernin sisustuksen virkistyksenä. Isosta romuluisesta kaapista tehtiin siro ja soma kenkäkaappi, Lampi kuvaa.
Yleisin entisöijän käsien kautta kulkeva huonekalu on ehdottomasti tuoli. Ja tuoliversioita on sanalla sanoen lukemattomia. Talonpoikaisaikaan ne olivat tekijänsä kädentaitojen näyte, massatuotantotuolit taas ovat kokeneet erilaisia kohtaloita. Tuoleja on lähtenyt mukaan ulkomaan matkoilta, julkistilojen vanhat kalusteet päätyvät yhtä lailla yksityiskotien silmäniloksi.
– Suvussa kulkeneet pappavainaan tekemät pikkutuolit ovat mittaamattoman arvokkaita omistajilleen. Tuolin arvoon saattaa liittyä myös se, kun papat ovat päässeet vauhtiin korjatessaan tuolin liitoksia, muutenhan tuoli olisi heitetty jo aikoja sitten nuotioon. Korjaustöihin käytettyä aikaa ja antaumusta on pakko ihailla, vaikka joskus joutuu ihmettelemään, kuinkahan nämä naularivit lopulta puretaan tai puupaikat entisöidään.
Asiakkaalle nämä tuolien yksityiskohdat ovat arvokkaita ja minä luonnollisesti yritän varjella jokaisen arvokkaan erityispiirteen, Ville Lampi sanoo.
Sorvatut pienat tuolien selkänojissa, löysät liitokset, puuttuvat tukipuut, tuoleille tehdään monenlaisia korjauksia. Vaneri-istuimen alta paljastuu vanha rottinkirakenne tai tuolisarjassa esimerkiksi osa koristeista on alkuperäisiä ja osa kopioita.
– Ja tulee eteen sellaisiakin tilanteita, että joudun kertomaan asiakkaalle hänen designkalusteensa olevan erinomaisen taidokkaasti tehty jäljennös. Nämäkin ovat uniikkeja, kuin upeita taideväärennöksiä konsanaan.
Entisöintityö on kaikesta maailman modernista tekniikasta huolimatta edelleen käsityötä. Vaikka kyse olisi sarjavalmisteisesta huonekalusta, sen pinnat ovat kokeneet omanlaisensa kolhut ja kommervenkit. Jokainen lakkapinta tuntuu harjaantuneissa käsissä erilaiselta.
– Vesiohenteinen joustaa siklin terään täysin toisenlaisesti kuin liotinpohjainen lakka. Ja kun pinnat ovat saaneet kosteutta tai valoa,
niin samassa kalusteessa saattaa olla täysin erituntuisia käsittelyjä, kun aloitan poistamaan vanhoja pintoja.
Oma yllätyksensä on myös se, miltä kaluste tuoksuu. Peilipöydän pinnassa saattaa olla hajuveden tuoksu, joka nousee esiin tai jos pöytä on ollut tulilpalossa, savun haju tulvahtaa siklatessa.
–Entisöijä saa kalusteesta viestejä niin silmille, käsille kuin nenäänsä, Lampi kuvaa.
Omasta työstä puhuminen on mielenkiintoista mutta arvatkaapa, millaiseen seikkailuun entisöijä pääsi vuonna 2007, kun Ville Lampi pyydettiin mukaan Näin kunnostat mummolan mööpelit -tietokirjan työryhmään. Lampi toi teokseen oman näkemyksensä suurten ikäluokkien huonekaluina tunnetuiden kalusteiden kunnostamisesta. Kirjassa esitellään esimerkiksi emännänkaapin kuin retrokirjahyllyn kunnostaminen.
– Meillä oli ajatuksena ottaa mukaan kuviin ja tarinohin sellaisia huonekaluja, joista on olemassa erilaisia versioita ja joita yhä edelleen löytyy mummolanvinttiin unohtuneena. Nämä kalusteet ovat kestäneet aikaansa erinomaisesti ja vaikka kirjaprojektistakin on jo jokunen vuosi, tuntuu, että sen tarinat ovat enemmän kuin trendikkäitä koko ajan. Nyt kun katsoo sisustuslehtiä, niin johan siellä taas hehkutetaan retrohyllyjä tai nojatuoleja, joissa on puiset käsinojat. Onnistuimme siis tekemään kirjan, joka on aina ajankohtainen, Lampi hehkuttaa.
Vanha maalarimestari piti öljyseoksen koostumuksen sitkeästi itsellään lähes kuolinvuoteelleen. Ehtona oli, että öljyä saa ja pitää käyttää asiakkaiden töihin mutta reseptiä ei saa kaupallistaa.
– Tämän lupasi Pekka vanhalle mestarille ja minä edelleen Pekalle, omalle oppi-isälleni, Lampi kertoo.
Resepti on jemmassa, ja vaikka sitä kuinka kyseltäisiin, salaisuus on pitänyt.
– Väistän kyselyt ja luulenpa, että Virtasen pappa myhäilee tyytyväisenä entisöijien taivaasta käsin.
Huonekalujen entisöinti on suosittu harrastus ja moni haluaa kokeilla taitojaan. Lampi kannustaa tähän lämpimästi ja pujauttaa sivulauseeseen mainoksen kirjasta, jota hän on ollut tekemässä. Toisinaan asiakas tulee korvat luimussa verstaalle kyselemään, voisiko tälle kalusteelle vielä tehdä jotakin. Entisöintiyritys on pyllähtänyt pieleen ja harrastaminen kääntyi hämmennykseksi.
– Ei ole sellaista mööpeliä, joka olisi pilalla, on vain enemmän tai vähemmän töitä, Lampi lohduttaa.
Esineen alkuperäinen ulkomuoto saattaa yllättää vielä kokeneenkin kunnostajan. Toisinaan maalikerrosten alta pilkahtaa kuvio tai esimerkiksi häivähdys alkuperäistä ootrausta.
– Silloin vasta innostunkin, Lampi hehkuttaa, ootraus on aina yhtä hienoa ja haastavaa. Siinä pääsee tulkitsemaan tekijän aivoituksia, ootrausjäljestä kun voi päätellä monenlaisia asioita tekijästä tekoaikaan etenkin jos on vilkas mielikuvitus.
Kangasalan Havisevan kylässä sijaitseva entisöintiverstas on sekin oma nähtävyytensä. Isoisoisän tilan riihi elää uutta aikakautta entisöijän verstaana. Ulkoa päin verstas näyttää edelleen lähestulkoon samalta riiheltä, mistä tilaa alettiin työstämään vuonna 2015. Riihen sisällä on tkuitenkin apahtunut valtava muutos.
Riihen päädyn valtava avovarasto on mielikuvituksellinen valon ja varjon tila. Entisöijä myöntää pysähtyvänsä säännöllisesti ihastelemaan riihen sisäseinien patinaa ja lautojen välistä pilkistävää auringonlaskua.
– Töihin on kiva tulla, kun valo leikkii aamulla eri puolella seinää kuin illalla kotiin lähtiessäni.
Ison katon alla on tätä nykyä verstaan konttoritila, maalaamo, Lammen veljentilitoimiston tilat ja lukuisia varastoja.
– Eikä ehkä ole yllätys, että varastotilasta on jatkuva puute, Lampi nauraa esitellessään mitä omituisempia huonekaluja ja pienesineitä, joita on sattunut tarttumaan matkalla mukaan.